Olen tänään juonut perkeleesti vettä, datannut hieman yli tunnin, nukkunut liian pitkään ja lukenut hulluna pääsykokeeseen, joka on ylihuomenna. Kun on lukenut likipitäen sata sivua siitä, kuinka asia nyt voi olla näin, näin, näin tai näin, mieli kaipaa vähän taukoa. Ihan vähän vain.

MTP on lähtenyt kivasti käyntiin ja se on saanut yllättävän hyvän vastaanoton. Minulla on alkanut kehittyä siihen sellainen rakkaussuhde, että kirjoitan sitä lähinnä nähdäkseni lukijoiden seuraavan reaktion. Kataliinikin kehui, että on kiva lukea minulta välillä jotakin erilaisempaa, kyse on kun on ensimmäisestä vähääkään sci-fahtavasta tekstistä, jonka olen kirjoittanut.

Sofien kanssa tilanne on sitten taas vähän monimutkaistunut. Tai siis se on mennyt monimutkaisemmaksi minun päässäni lähinnä. Mitään ihmeellistä ja odottamatonta ei ole sattunut tai tapahtunut, mutta kun se nyt vain pistää pikkuisen ristiriitaisia ajatuksia liikkeelle. Ja siihen kun lisää sen allekirjoittaneen ailahtelevan luonteen, että tänään ollaan tätä mieltä ja huomenna jotain ihan toista, niin kaaos on taattu. Aina kun pääsen sinuiski sen hetkisen mielipiteeni kanssa, olen jo vaihtamassa sitä.

Ahdistaa.