Kaveri soitti eilen, kun olin vitutusväsymyksessä töissä.

"Kuulin tän biisin kaupassa pitkästä aikaa ja tuli vähän hölmö olo. Kuulet varmaan taustalla soivan biisin, hmm?"

En kuullut. En hiukkaakaan. Hyvä että kaikelta kohinalta ja kolinalta kuulin mitä kaverini sanoi. Äännähdin vain myöntävästi ja lopetin puhelun mahdollisimman nopeaan, sillä meitä katsotaan vähän kieroon, jos puhumme työaikana puhelimeen.

Tänään menin Facebookiin ja tajusin, mistä biisistä eilen oli kyse.

Nostalgiapläjäys suoraan yläasteelta ja sen yhden helvetin söpön lukiolaisbasistipojan sormet. ♥  Ei siitä sen enempää.

Tänään vietettiin pieni shoppailupäivä Porissa. Mukaan tarttui tunika, vihreät verhot, pyöreät tabletit keittiön pöydälle ja miehelle farkut. Kauppaan jäi kirkkaan punaiset housut, koska tarpeeksi pieniä kokoja ei vain ollut. Angst.

Koko päivä mentiin uudet All Starit jalassa ja muuta valittamista ei ole kuin se, ettei ne kyllä mitkään vilposen sadekelin kengät ole.