MTP on lähtenyt kivasti käyntiin ja se on saanut yllättävän hyvän vastaanoton. Minulla on alkanut kehittyä siihen sellainen rakkaussuhde, että kirjoitan sitä lähinnä nähdäkseni lukijoiden seuraavan reaktion. Kataliinikin kehui, että on kiva lukea minulta välillä jotakin erilaisempaa, kyse on kun on ensimmäisestä vähääkään sci-fahtavasta tekstistä, jonka olen kirjoittanut.

Sofien kanssa tilanne on sitten taas vähän monimutkaistunut. Tai siis se on mennyt monimutkaisemmaksi minun päässäni lähinnä. Mitään ihmeellistä ja odottamatonta ei ole sattunut tai tapahtunut, mutta kun se nyt vain pistää pikkuisen ristiriitaisia ajatuksia liikkeelle. Ja siihen kun lisää sen allekirjoittaneen ailahtelevan luonteen, että tänään ollaan tätä mieltä ja huomenna jotain ihan toista, niin kaaos on taattu. Aina kun pääsen sinuiski sen hetkisen mielipiteeni kanssa, olen jo vaihtamassa sitä.

Ahdistaa.

Angstini nyt ei kuitenkaan liity siihen, että aikaansaamattomuus on pitkä ja ahdistavan näköinen sana kirjoitettuna - tai ahdistava sanottuna sen puoleen - vaan siihen, että minulla on luovasti hyvin aikaansaamaton olo. En ole tekemällä tehnyt mitään pitkään aikaan.

Minä.

Jolla oli joskus tapana elää piirtämisellä ja kirjoittamisella.

Tai edes musiikin kuuntelulla.

Mitä minulle on tapahtunut?!

Joten, aloitinpa taas uuden projektin. Taas. Nyt kun ei tarvitsisi lukea pääsykokeisiin tai mitään. Tuhma minä, tosi, tosi tuhma.

Projektini kulkee nimellä MTP - Money to people ja sitä voi seurata täältä. Sofie kiittää taas, kun kirjoitan omia tekstejäni ihan väärässä aika- ja persoonamuodossa. ♥

Viikonloppuna katsottiin 10 things I hate about you, joka nyt on aika perinteinen amerikkalainen teinihömppä. Juoni ei säväytä, eikä oikeastaan stereotyyppiset hahmotkaan, mutta sentään pätkästä löytyy ihan laadukkaita näyttelijöitä, kuten Heath Ledger, Julia Stiles, Joseph Gordon-Levitt ja David Krumholtz. Etenkin Ledgerin hymy ja virne vievät aina allekirjoittaneen huomion. Tunteepa sitä tyttönen lievää kateuttakin, kun Stiles saa niin moneen otteeseen suudella Ledgeriä.

Äsken saatiin päätökseen koko perheen elokuva Kuuprinsessa (The Secret of Moonacre). Vaikka pätkä ihan viihdyttävä onkin, "koko perheen elokuvan" leima ei haihdu ennalta-arvattavan ja latteaksi jäävän juonen myötä. Laatunimiä löytyy tästäkin kaartista, nimittäin Tim Curry ja Ioan Gruffudd ovat ihastuttaneet jos jossakin ennen tätä. Lisäksi täytyy myöntää, että pääosaa esittävä Dakota Blue Richards hoitaa osansa hyvin ja löytyypä sieltä  kaartista se silmää miellyttävä söpöliinikin, tällä kertaa Augustus Prew. Paljon on vieraita nimiä, mutta lopputulos toimii ja suurin kompastuskivi on ehdottomasti animaatioissa.

Ja niin siinä sitten kävi, että kun nuoripari pääsi kaksiosta kolmioon ja nainen olisi mielellään ottanut pöytänsä takaisin, oli isi rakastunut siihen niin pahasti, ettei sitä enää niin vain takaisin saatukaan. Niinpä isi sitten lupasi ostaa pikkuiselleen uuden pöydän. Ja niin isi lähti metsästysreissulle Ikeaan, palaten mukanaan juuri tuo ihana pöytä.

Ja nyt tuo pöytä on ihan omin pikku kätösin koottu♥ Lisään ehkä kuvan, jos saan tämän kakkiaisen toimimaan.

"No you haven't. I'm not going anywhere. You won't lose me."

It doesn't mean "Push me harder".

Oli hauskaa♥

Illalla kaapattiin Kata mukaan ja lähdettiin viihteelle. Eipä sitä maanantain kunniaksi aivan hirmuisesti ihmisiä ollut liikkeellä, kuten eräs (omien sanojensa mukaan) -81 syntynyt "herrasmieskin" sitten totesi. Mun moka, täytyy myöntää, että kyseinen gentleman ylipäätään istui siihen meidän pöytään, kiltisti pyysi lupaa ja vaikutti ihan mukavalta.

Sitten vähän hiplattiin ja koetettiin saada tytöistä jotain irti ja heti kun tämä miekkonen poistui käymään vessassa, napattiin kamat ja lähdettiin käpälämäkeen. Antoivat tiskin takaa tytöt viimeisen tulitikkuaskinsakin meidän matkaan, kun tupakkaa oli, tulta ei ja haluttiin päästä karkuun. Iltaa seuranneina taisivat ymmärtää yskän.

Sofien toinen korvis katosi jossain "pakomatkan" aikana</3

Ilta päättyi pieneen itkukohtaukseen, mikä nyt ei sinällään ole epätavallista allekirjoittaneelta, tosin tällä kertaa se tuntuu vielä aamullakin pahalta, kun itsellä on sellainen olo, että tulee satutettua itselle rakasta ihmistä aivan liikaa vain olemalla sellainen kuin olen. En tahdo, en todellakaan tahdo satuttaa.. Ja revinkö itseäni rikki samalla? Ehkä.

Rakastan.

Ja miehenkin taisin säikäyttää kun itku kurkussa soitan puoli kolmelta, että pitäisi päästä kotiin. Koko matkan koetti kysellä, notta mikä on ja aamulla minkäänlaisen moraalisaarnan sijasta sain ison lasin kylmää vettä ja suukon. Pelottaa vähän, että tästä pitäisi vielä keskustella myöhemmin.

Nyt pitää odotella, että kehtaa sen kaunottaren herätellä ja sitten suihkun kautta niitten hotellille viettämään yhdessä se vähäinen aika, ennen kuin Sofie suuntaa taas takaisin sinne Jumalan toiselle puolelle.

Lisäilen kuvia, jahka opin käyttämään tätä h*lvetin p*skaa.

"Kuulin tän biisin kaupassa pitkästä aikaa ja tuli vähän hölmö olo. Kuulet varmaan taustalla soivan biisin, hmm?"

En kuullut. En hiukkaakaan. Hyvä että kaikelta kohinalta ja kolinalta kuulin mitä kaverini sanoi. Äännähdin vain myöntävästi ja lopetin puhelun mahdollisimman nopeaan, sillä meitä katsotaan vähän kieroon, jos puhumme työaikana puhelimeen.

Tänään menin Facebookiin ja tajusin, mistä biisistä eilen oli kyse.

Nostalgiapläjäys suoraan yläasteelta ja sen yhden helvetin söpön lukiolaisbasistipojan sormet. ♥  Ei siitä sen enempää.

Tänään vietettiin pieni shoppailupäivä Porissa. Mukaan tarttui tunika, vihreät verhot, pyöreät tabletit keittiön pöydälle ja miehelle farkut. Kauppaan jäi kirkkaan punaiset housut, koska tarpeeksi pieniä kokoja ei vain ollut. Angst.

Koko päivä mentiin uudet All Starit jalassa ja muuta valittamista ei ole kuin se, ettei ne kyllä mitkään vilposen sadekelin kengät ole.

Menin SAMK-vuoteni aikana lukemaan blogin käytöstä markkinoinnissa ja sieltä jäi sellainen lainaus mieleen, kuin että "ihminen antaa itsestään aina jotain, kirjoittaessaan blogia". Aluksi se oli hirvein ajatus ikinä, antaa itsestään jotain täysille ventovieraille. Nyt.. Katsotaan. Hyväksynnän ja huomion hakemista? Ehkä. Jos sitä ei muualta saa, niin HERE I COME INTERNET!

This is me...
- 16 years
- mom, dad and brother
- boyfriend since 11.3-06
- lots and lots of writings
- poets
- drawings
- no life
- black and green clother
- heavy metal
- own computer
- weird imagination

Tuollaisen kuvauksen löysin itsestäni tuolta vanhan blogin puolelta, suoraan vuodelta -07. Hyi hitto, suoraan sanottuna. Olen ollut aivan perkeleen teini.. Nyt olen löytänyt sisäisen teinini uudestaan, tosin, joten ei sitä kai voi valittaa. Mutta tehdäämpäs tuohon pienet päivitykset.

This is me...
- 16 22 years old
- mom, dad and big brother
- boyfriend since 11.3-06 23.5-08
- lots and lots of writings
- poets (so last season)
- drawings
- no life
- black and green clothes
- heavy metal and lots of other music
- two own computers (and definitely worth mentioning)
- weird imagination - AINA

Olen siis vanhempi, enkä yhtään sen viisaampi. Tänään teen sen, mihin olin liian pikkuvanha ja "järkevä" 17-vuotiaana - haen ensimmäiset, kirkkaan punaiset Converse All Starini. ♥ En tiedä miksi, mutta minua hävetti teininä ihan kaikki. Nyt oikein pyrin aiheuttamaan muun muassa rakkaalle isoveljelleni mahdollisimman paljon myötähäpeäelämyksiä.